EliisaTapio

Asumisen trendit ja yhden aikuisen taloudet - Tilauksessa oikeat kimppakämpät

Yksinasuvien määrä on tuplaantunut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. Samalla myös niin kutsuttujen ’yhden aikuisen kotitalouksien’ määrä on ollut kasvamaan päin. Näihin siis kuuluu yksinhuoltajaperheitä, leskiä, elämäntapa- ja satunnaissinkkuja sekä opiskelijoita.

Tyypillisesti omistusasuntojen kaavoittamisessa ja asuntotuotannossa suositaan lapsiperheiden tarpeita, ja hyvä niin. Mutta entäpä ne muut? Aivan kuin yhden aikuisen talousyksikkö nähtäisiin joko ohimenevänä elämänvaiheena tai jollakin muulla tavoin vähempiarvoisena, vaikka niiden kokonaismäärä kertoo muuta.

Toisaalta jakamistalous ja uusyhteisöllisyys nostavat päätään. Samaan aikaan omistamisesta tulee vähemmän tärkeää, kun taas palvelut sekä tavaroiden ja myös tilojen jakaminen yleistyy.

Eli yhä enemmän on myös niitä, jotka voisivat mielellään asua yhteisöllisemmin, koska kaipaavat enemmän elämää ja tilaa ympärilleen. Tai esimerkiksi myös siksi, että tarvitsevat asuntoaan vähemmän, koska asuvat osan aikaa toisella paikkakunnalla, mökillä tai vaikkapa ulkomailla.

Opiskelijoille yhteisöasuminen on tuttua jo vanhastaan. Myös senioreille on alettu rakentaa taloja, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja palvelujen saatavuutta. Toisaalta ulkomaisten esimerkkien valossa on huomattu, että senioreiden ja opiskelijoiden asuttamisessa saman katon alle voisi olla ideaa. Ja on myös niitä, joilla on rohkeutta ja taitoa ottaa homma omiin käsiinsä ryhmärakentamisen kautta, mikä on hyvä esimerkki rakennusalan muutoksesta. Mutta on niitäkin, jotka haluaisivat sijoittaa vähän isompaan asuntoon ja pyörittää omaa kimppakämppää vuokraamalla osan huoneista saadakseen ympärilleen elämää.

Ylipäätään kaavoituksessa pitäisi olla enemmän joustoa ja mahdollisuuksia innovatiivisempaan rakentamiseen. Kimppakämpässä neliöt saa toimimaan parhaiten, kun yhteiskäyttö on huomioitu jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Ja sen sijaan että yksittäinen alue tai rakennus pyhitetään yhdenlaiselle asumiselle, yhteisöllistä asumista voisi hajauttaa. Eli vahvistumassa olevaa trendin mukaisesti kussakin uudessa kerrostalossa voisi olla parikin kimppakämppää. Niiden yhteisöllisyys voisi vahvistaa taloyhtiön yhteishenkeä yleisemminkin.  

Trendit siis ovat selviä. Nyt tulisi kuntien kaavoitustyö ja asuntorakentaminen suunnata paremmin tukemaan tämän päivän todellisia tarpeita ja samalla tulevaisuutta paremmin ennakoiden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Tuossa oli paljon kuorrutussanoja, jotka ovat toki tarpeen, mutta tärkein syy uusien asumismuotojen tarpeelle on köyhyys (ja lievemmät ilmaisut kuten pienituloisuus jne.) Toinen syy on asumisen suhteellinen kallistuminen. modernit luukut ovat tavoittamattomissa, samoin hinnoiltaan romahtaneet asunnot maaseudulla (usein pienituloinen haluaa elää myös ilman autoa, mutta työpaikka olisi oltava, ja siten työ jossain lähistöllä).

Mutta kuorrutussanoja toki tarvitaan. Kaikki eivät ole sosiaalisia, mutta esim. "jakamistalous" ja "uusyhteisöllisys" ovat tarpeellisia kuorrukkeita itse asialle, ihan niin kuin "vintagepukeutuminen" UFFessa.

Pitäisi saavuttaa uudelleen esim. 200 €/kk vuokrataso (joka on silti kova raha monille). Tarvittaisiiin uutta lainsäädäntöä, esim. suihkutilojen, pyykinpesun, keittokomeroiden ja vessojen määrä per asukas pitäisi saada minimiinsä (yhteiset saniteettitilat, mahdolllisesti pihalle sijoitettu saniteettikontti).

Tilankäyttö pitäisi puristaa minimiin siten, että esim. 200 € / 11 m^2 alkaisi tuntua kohtuulliselta verrattuna 800 € / 40 m^2 -vaihtoehtoon. Tarvitaan uutta suomalaisen talven kestävää favela-asuttamisen teknologiaa ja lainsäädäntöä!

Toimituksen poiminnat